Puukiuas on monelle mökkeilijälle saunan sydän. Rätisevä tuli, savun tuoksu ja pehmeä löyly kuuluvat suomalaiseen mökkielämään, eikä puulämmitteinen kiuas tarvitse toimiakseen sähköliittymää. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten puukiuas toimii, millaisia kiuastyyppejä on olemassa, miten kiuaskivet valitaan ja hoidetaan ja miten kiuasta lämmitetään niin, että päästöt pysyvät pieninä.

Mikä kiuas on?

Suomenkielisen Wikipedian mukaan kiuas on saunan tavallisesti uunimainen lämmitin, jonka yläosassa on lämpöä varastoiva kiviladelma. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu vesihöyryksi. Kiukaita lämmitetään yleisimmin puulla tai sähköllä, mutta käytössä on ollut myös öljy- ja kaasulämmitteisiä malleja.

Itse sana on vanha. Sen on usein selitetty lyhentyneen yhdyssanasta kivikota, mutta toisen näkemyksen mukaan taustalla on sana kivikasa. Virossa vastaava sana on keris. On myös arveltu, että alun perin juuri sana sauna tarkoitti kiuasta ja laajeni vasta myöhemmin tarkoittamaan koko rakennusta.

Kerta- vai jatkuvalämmitteinen puukiuas?

Kiukaat jaetaan lämmitystavan mukaan kahteen ryhmään:

• Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään valmiiksi ennen saunomista, ja tulen annetaan sammua ennen kylpemistä. Koska lämmön on riitettävä koko saunomiskerralle, kiviä tarvitaan paljon ja lämmitys kestää kauemmin. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi savusaunan kiukaat ja pönttökiukaat.
• Jatkuvalämmitteinen kiuas on tulilla saunomisen aikana, ja puita voidaan lisätä kesken kylvyn. Tulipesä on kivitilan alla, ja lämpö siirtyy kiviin kiukaan teräsosien kautta. Useimmat nykyaikaiset puukiukaat ovat tätä tyyppiä.

Mökillä valinta riippuu käytöstä. Jos saunaan halutaan nopeasti löylyt muutaman tunnin varoitusajalla, jatkuvalämmitteinen kiuas on käytännöllinen. Jos taas arvostetaan pitkää, tasaista ja pehmeää löylyä, suuri kivimassa ja kertalämmitys voivat olla parempi ratkaisu.

Puukiukaan rakenne

Puukiuas voi olla paikalla tiilistä muurattu tai teräslevyistä hitsattu. Arina on tyypillisesti valurautaa ja luukut terästä tai valurautaa. Kiukaassa on aina tulipesä, jonka pohjalla oleva arina päästää tuhkan alla olevaan tuhkapesään. Palamisen voimakkuutta säädetään yleensä tuhkaluukun ilmanottoaukkoja suurentamalla tai pienentämällä.

Tulipesästä savu johdetaan joko suoraan kivitilaan, kuten kertalämmitteisessä kiukaassa, tai kivitilan alla ja ympärillä kulkeviin kanaviin, kuten jatkuvalämmitteisessä mallissa, ja sieltä savuhormiin. Joihinkin puukiukaisiin on liitetty vesisäiliö, josta saa samalla lämmintä pesuvettä – mökillä ilman juoksevaa lämmintä vettä tämä on erittäin kätevä lisä. Monessa nykyisessä kiukaassa on lisäksi lasiluukku, jonka läpi tulta voi katsella löylyjen lomassa.

Savusaunan kiuas ja modernit välimuodot

Savukiuas on vanhin kiuastyyppi. Siinä ei ole savuhormia, vaan savu nousee kivitilasta suoraan saunaan ja poistuu tuuletusaukon ja oven kautta. Kiuas lämmitetään kuumaksi, heitetään niin sanotut häkä- tai nokilöylyt ja annetaan saunan siintyä ennen saunomista. Lämmitys vie usein tunteja.

Matkailukäyttöön on kehitetty välimuotoja, joissa kiuas on suurimman osan lämmitysajasta kytkettynä hormiin tai sen päällä on metallinen savukupu. Vasta lopussa savu ohjataan saunaan, jolloin saadaan savusaunan tunnelma helpommin. On kehitetty myös pelletillä automaattisesti lämpiävä savusaunan kiuas.

Kiuaskivet: valinta ja hoito

Kiuaskivien tehtävä on varastoida lämpöä, kunnes heitetty vesi vapauttaa sen löylyksi. Kivien määrä on tärkein lämmönvarauskykyyn vaikuttava tekijä: asuntosaunojen kiukaissa niitä on karkeasti 10–250 kiloa, julkisissa saunoissa jopa satoja kiloja.

Hyvinä kivinä pidetään tummia, painavia syväkiviä, kuten oliviinikiveä ja peridotiittia. Myös vuolukivestä ja täysin sintratusta savesta valmistetaan kiuaskiviä; keraaminen kivi ei rapaudu, mutta varaa vähemmän lämpöä. Muista nämä hoito-ohjeet:

• Tarkasta ja lado kivet uudelleen määrävälein, esimerkiksi kerran vuodessa.
• Poista samalla pirstoutuneet kivet ja murske kivitilan pohjalta.
• Jätä kivien väliin riittävästi tilaa ilmankierrolle.
• Pese uudet kivet ennen käyttöä, jotta pöly ei nouse löylyn mukana hengitysilmaan.

Puhdas palaminen ja pienhiukkaset

Puukiukaan lämmittämisessä on myös kääntöpuolensa. Wikipedian mukaan kotitalouksien puunpolton pienhiukkaset aiheuttivat Suomessa noin 200 kuolemaa vuonna 2015, ja kiukaat ovat pienhiukkasmassan suurin yksittäinen lähde. Pienhiukkasia syntyy erityisesti tulta sytytettäessä, klapeja lisättäessä, poltettaessa liian kovalla teholla ja vedolla sekä silloin, kun tulipesä ladataan liian täyteen. Musta savu piipusta kertoo huonosta palamisesta.

Moderneissa puukiukaissa tähän on kiinnitetty huomiota: kun palokaasuille on tilaa ja aikaa palaa kiukaan sisällä, puun energia saadaan paremmin talteen ja haitallisia sivutuotteita syntyy vähemmän. Käytännössä kannattaa polttaa kuivaa puuta sopivina erinä, sytyttää tuli päältä ja välttää tulipesän ylitäyttöä.

Puukiuas vai sähkökiuas mökille?

Ensimmäinen tehdasvalmisteinen sähkökiuas valmistettiin tiettävästi Suomessa vuonna 1938. Sähkökiuas on helppo ja hormiton, mutta se vaatii riittävän sähköliittymän. Puukiuas sopii erityisesti sähköttömille mökeille ja niille, joille tulen tekeminen kuuluu saunomisen nautintoon. Hormin, palosuojauksen ja suojaetäisyyksien on aina oltava kunnossa, joten noudata kiukaan valmistajan asennusohjeita.

Yhteenveto

Hyvä puukiuas tarjoaa mökillä tasaiset löylyt vuosikymmeniksi. Valitse kiuastyyppi käyttötavan mukaan, huolehdi kivistä vuosittain ja lämmitä puhtaasti – silloin sauna on paras paikka koko mökillä.

Lähteet

• Kiuas – Wikipedia
• Sauna – Wikipedia (englanniksi)