Kompostikäymälä on mökillä usein järkevin vessaratkaisu. Kun kesämökillä ei ole vesijohtoa eikä viemäriä, vesivessan rakentaminen on kallista ja jätevesien käsittely monimutkaista. Kompostoiva kuivakäymälä toimii ilman vettä, kuormittaa ympäristöä vähemmän ja tuottaa lopulta multamaista ainesta. Tässä artikkelissa kerrotaan, mikä kompostikäymälä on, miten kompostointi siinä toimii ja mitä valinnassa ja käytössä kannattaa huomioida.

Mikä on kuivakäymälä?

Suomenkielisen Wikipedian mukaan kuivakäymälä on käymälä, jossa jätöksiä ei huuhdota vedellä, vaan ne kerääntyvät astiaan, säiliöön, kasaan tai kuoppaan. Jätökset voidaan kompostoida, kuljettaa pois tai kuivata. Haja-asutusalueilla, kuten kesämökeillä, kuivakäymälät ovat yleisiä. Kun ne sijaitsevat erillisessä rakennuksessa, puhutaan ulkokäymälästä eli huussista.

Kuivakäymälöitä on monenlaisia: erottelevia, kemiallisia, kompostoivia, pakastavia ja tuhkaavia. Kompostikäymälä on näistä mökeillä tavallisimpia, koska se ei tarvitse sähköä ja jätös muuttuu ajan myötä hyödynnettäväksi.

Näin kompostikäymälä toimii

Englanninkielisen Wikipedian mukaan kompostikäymälä käsittelee ihmisen jätöksiä biologisella prosessilla, kompostoinnilla. Mikro-organismit, pääasiassa bakteerit ja sienet, hajottavat orgaanista ainesta hapellisissa oloissa, ja lopputuloksena on kompostin kaltaista materiaalia.

Tärkeä osa toimintaa on kuivike. Monissa malleissa jokaisen käyttökerran jälkeen lisätään hiilipitoista ainesta, kuten sahanpurua, turvetta tai kookoskuitua. Kuivike:

• luo jätösten väliin ilmataskuja, mikä edistää hapellista hajoamista
• parantaa hiilen ja typen suhdetta
• vähentää hajuja.

Useimmat kompostikäymälät perustuvat niin sanottuun mesofiiliseen kompostointiin. Mitä pidempään aines on kompostorissa, sitä enemmän taudinaiheuttajia ehtii kuolla. Siksi lopputuote siirretään usein vielä erilliseen jälkikompostoriin, jossa se saa kypsyä lisää. Kypsää lopputuotetta voi käyttää maanparannukseen, jos paikalliset määräykset sen sallivat.

Virtsan erottelu

Kuivakäymälässä virtsa ja uloste voidaan erotella. Istuinerottelussa virtsa ohjataan säiliöön jo istuimessa, ja sitä voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteena. Jälkierottelussa virtsa ja uloste sekoittuvat ensin kompostisäiliössä, jossa ne erotellaan esimerkiksi välipohjalla tai siivilärakenteella. Erottelu vähentää kompostin liiallista kosteutta, joka on yleinen hajuhaittojen syy.

On hyvä tietää, että kompostikäymälä eroaa kuivattavasta erottelukäymälästä: kuivattavassa mallissa taudinaiheuttajat vähenevät kuivumalla ja ulostesäiliö pidetään mahdollisimman kuivana, kun taas kompostoivassa käymälässä tarvitaan tietty määrä kosteutta mikrobien toimintaan.

Kompostikäymälän rakenne

Kompostikäymälässä on kaksi osaa: istuin ja keräys- eli kompostointiyksikkö. Kompostointiyksikön pääosat ovat:

• varasto- tai kompostointikammio
• tuuletus, joka pitää hajoamisen hapellisena ja poistaa hajukaasut
• suotonesteen poisto tai virtsan erottelu liian kosteuden poistamiseksi
• luukku, josta valmis komposti otetaan pois.

Kammio voi olla maan pinnan ylä- tai alapuolella. Kun kammio on eristetty ja lämmin, kompostointi ei hidastu kylmässä. Hajoamiseen vaikuttaa neljä päätekijää: riittävä happi, kosteus noin 45–70 prosenttia (komposti tuntuu kostealta, ja puristettaessa siitä tihkuu vain pari pisaraa), lämpötila sekä hiilen ja typen suhde, jonka ihanne on noin 25:1.

Turvallisuus: milloin kompostia voi käyttää?

Ihmisen jätöksistä tehty komposti voi levittää taudinaiheuttajia, jos sitä ei käsitellä oikein. Pelkästään mesofiilisesti kompostoitu tai suoraan kammiosta otettu aines ei ole turvallista ravintokasvien lannoitteeksi. Taudinaiheuttajien tuhoamiseen tarvitaan korkeaa lämpötilaa tai pitkää aikaa, esimerkiksi 1–2 vuotta tuoreen aineksen lisäämisen jälkeen. Siksi kypsää kompostia kannattaa käyttää ensisijaisesti koristekasveille.

Mitä huomioida kompostikäymälää valitessa?

Wikipedian mukaan kuivakäymälän tärkeimmät ominaisuudet ovat viihtyisyys, hajuttomuus sekä siivoamisen ja tyhjentämisen helppous. Valintaan vaikuttaa ennen kaikkea sijainti:

• Sisäkäymälä: mieti ilmanvaihto ja tuuletus, nesteiden ohjaus, jätteen varastointi ja onko sähköä esimerkiksi tuulettimelle.
• Ulkohuussi: huomioi etäisyys rantaan, kaivoon ja naapuritontteihin sekä mahdollisten nesteiden käsittely.

Hyvä huussi sijaitsee erillään kulkureiteistä hajuhaittojen vuoksi, mutta tarpeeksi lähellä, jotta sinne on helppo kulkea myös pimeällä ja talvella. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset kannattaa tarkistaa ennen rakentamista, sillä ne voivat koskea esimerkiksi suojaetäisyyksiä ja kompostin sijoittamista.

Kompostikäymälän käyttövinkit

1. Lisää kuiviketta joka käyttökerralla – liian vähäinen kuivike on tavallisin haju- ja kosteusongelmien syy.
2. Pidä virtsa erillään, jos mallissa on erottelu.
3. Tyhjennä säiliö ajoissa ja siirrä aines jälkikompostoriin kypsymään.
4. Käytä hoidossa käsineitä ja pese kädet huolellisesti.
5. Talvella kompostointi hidastuu kylmässä, joten varaa säiliötilaa enemmän.

Miksi kompostikäymälä mökille?

Kompostikäymälät eivät vaadi liitosta saostussäiliöön tai viemäriin. Siksi niitä käytetään kansallispuistoissa, syrjäisillä lomamökeillä, ekomatkailukohteissa ja verkon ulkopuolisissa kodeissa. Kuivakäymälä kuormittaa ympäristöä selvästi vähemmän kuin vedellä toimiva käymälä, ja se on usein myös edullisempi. Mökillä tämä tarkoittaa vähemmän jätevesihuolia ja enemmän rauhaa.

Yhteenveto

Kompostikäymälä on toimiva ja ympäristöystävällinen ratkaisu mökille ilman vesijohtoa. Valitse malli sijainnin mukaan, käytä kuiviketta reilusti ja anna kompostin kypsyä rauhassa. Lisätietoa löytyy esimerkiksi Käymäläseura Huussin oppaista ja alan kirjallisuudesta, kuten Kompostikäymäläoppaasta.

Lähteet

• Kuivakäymälä – Wikipedia
• Composting toilet – Wikipedia (englanniksi)